Astma on tulehduksellinen keuhkoputkien sairaus, jossa allergeenit tai mikrobit aiheuttavat tulehduksellisen reaktion limakalvolla. Pitkään kestänyt tulehdus aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista. Vaikeassa tapauksessa keuhkoputkiin voi kehittyä pysyviä muutoksia, johtaen keuhkojen pysyvään toiminnan heikkenemiseen. Pääsääntöisesti hengitettävin lääkkein tapahtuva hoito tähtääkin tulehduksen pitämiseen aisoissa, jolloin rakenteellisilta muutoksilta vältytään ja oireet pysyvät hallinnassa. Astmataipumus ei parane, mutta lapsuusiän astma saattaa iän myötä helpottua niin, ettei lääkitykselle ole enää tarvetta. Hoitotasapainossa olevan astman kanssa pystyy elämään täysin tavallista elämää ja jopa urheilemaan.

Noin 10 % suomalaisista sairastaa astmaa, jonka lisäksi lähes kymmenellä prosentilla on flunssan tai siitepölykauden yhteydessä ilmeneviä astmankaltaisia oireita. Astmaa esiintyy eniten lapsilla ja yli 40-vuotiailla. Vanhuudessa se on yleinen sairaus, mutta se saattaa jäädä tunnistamatta muiden sairauksien vuoksi.

Astma on perinnöllinen sairaus. Muut ylähengitystiesairaudet, tupakointi ja passiiviselle tupakoinnille altistuminen sekä ylipaino ovat sen riskitekijöitä. Allerginen nuha tuplaa riskin sairastua astmaan.  Homeongelmatkin on liitetty astman kehittymiseen ja pahenemiseen.

Astman oireet – näin tunnistat

Tavallinen ensioire astmassa on pitkäkestoinen yskä, etenkin öisin. Lapsilla voi ilmetä kasvun hidastumaa. Muita oireita ovat hengityksen vinkuminen, hengenahdistuksen tunne ja väsymys. Oireiden taustalla on limakalvojen turvotuksesta johtuva keuhkoputkien ahtautuminen ja lisääntynyt limaneritys. Lievän ja alkavan astman kohdalla oireita esiintyy jaksoittain. Astma oireilee vaihtelevasti ja oireet voivat pahentua joko äkillisesti tai vähitellen. Joillakin oireita esiintyy vain rasituksessa.

Astman diagnosointi

Astman diagnosoinnissa jo pelkät oireet ja kuuntelulöydökset stetoskoopilla voivat antaa viitteitä sairaudesta. Diagnoosiin pääsemiseksi käytetään kuitenkin spirometria-tutkimusta ja kotona tapahtuvaa kahden viikon seurantaa PEF-mittarilla. Diagnoosi perustuu näillä puhalluskokeilla havaittuun keuhkoputkien vaihtelevaan supistumiseen. Lisäksi voidaan tutkia keuhkoputkien supistumisherkkyyttä histamiini- tai metakoliinialtistustutkimuksin. Keuhkoputkien tulehdusta voidaan testata uloshengityksen typpioksidimittauksen ja yskösten eosinofiilisten solujen määrityksen avulla. Myös allergiatestejä saatetaan tehdä. Diagnoosin yhteydessä monia muita sairauksia, kuten esimerkiksi samankaltaisesti oireileva keuhkoahtaumatauti, suljetaan pois.

Liikunnasta hyötyä astmaa sairastavalle

Itsehoidossa tärkeitä asioita ovat tupakoinnin ja tupakansavun välttäminen, painon mahdollisimman normaalina pitäminen ja allergisilla henkilöillä allergeenin välttäminen. Myös liikunnasta on hyötyä astmaa sairastaville. Hoidossa oleva astma ei estä liikunnan harrastamista, vaan astmaa sairastavia huippu-urheilijoitakin on.

Lääkehoidon onnistumisen kannalta merkittävää on opetella oikea lääkkeenottotekniikka hoitajan avustuksella. Lääkityksenä käytetään inhaloitavia kortikosteroideja. Lääkitystä käytetään yleensä säännöllisesti, mutta lievässä taudissa jaksottainen lääkitys on mahdollinen. Oireiden hoitoon käytetään tarvittaessa nopeavaikutteisia keuhkoputkia avaavia beeta 2 -agonisteja, jota kaikilla potilailla on oltava varalta. Näiden kohtauslääkkeiden tarve on hyvä hoitotasapainon mittari; jos tarve on enemmän kuin kahtena päivänä viikossa, ei astma ole hallinnassa. Pitkävaikutteisia beeta 2 -agonisteja voidaan käyttää hankalissa tapauksissa. Kortikosteroidilääkehoito aloitetaan melko suurella annoksella, mutta tavoitteena on ennen pitkää löytää pienin mahdollinen annos, jolla sairaus pysyy hallinnassa. Seurannan tarve on yksilöllistä. Säännöllistä lääkitystä käyttävien on kuitenkin käytävä seurantakäynnillä vähintään kerran vuodessa.