Päätäi (lat. pediculus humanus var capitis) on tuskin paljain silmin nähtävä, 2–3 mm:n pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa hiuksissa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla tukassa. Täin munia, saivareita, näkee joskus myös kulmakarvoissa ja silmäripsissä.

Naaras täi elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen. Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin.

Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa. Täit leviävät yleensä hattujen välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteisesti jaetut kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.

Päätäi puree hiuspohjaan, ja puremat aiheuttavat kutinaa. Puremajäljet ovat pistemäisiä, ja ne punoittavat selvästi. Raapiessa päänahkaan tulee helposti bakteeri-infektio, märkärupi. Aina ei oireita ole. Päätäit löytyvät harvoin pelkästään silmin tarkastellen. Avuksi otetaan tiheäpiikkinen ns. täikampa, jolla hiukset kammataan valkoisen paperin päällä. Paperilta täit on helppo nähdä. Myös saivareiden näkeminen lähellä päänahkaa riittää päätäidiagnoosiin.

Päätäit voidaan hoitaa monella eri tavalla. Pitkään käytössä on ollut kaksi hyönteisten torjunta-ainetta, permetriini ja malationi. Permetriiniä tai malationia sisältävällä täisampoolla pestessä shampoon annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia. Käsittely uusitaan viikon kuluttua. Permetriini sopii yli puolivuotiaiden ja malationi yli kaksivuotiaiden lasten hoitoon. Hoitoon voi käyttää myös malationiliuosta, jota hierotaan hiuksiin ja pestään pois tavallisella shampoolla 12 tunnin kuluttua. Käyttörajoitukset ovat samat kuin malationishampoossa. Permetriinin käyttöön ei tiettävästi liity lisääntynyttä riskiä sikiöhaittoihin raskaana olevilla, eikä se yleensä ole este imetykselle. Malationin käytöstä raskauden tai imetyksen aikana on vain rajallisesti tietoa, ja hoidosta on syytä keskustella lääkärin kanssa.

Markkinoilla on myös liuoksia, joissa tehoaineena on silikoniyhdiste, dimetikoni. Silikoniyhdisteen vaikutus perustuu sen ominaisuuteen estää veden haihtuminen täin elimistöstä. Aikaisemmin vallalla olleesta teoriasta täin ilmanottoaukkojen tukehduttamisesta on luovuttu. Silikoniyhdisteet sopivat kaikenikäisille ja myös raskauden ja imetyksen aikana. Kaikkia perheenjäseniä ei hoideta automaattisesti, vaan ainoastaan todetut tartunnat. Tosin, jos vuoteensa jakavasta pariskunnista toisella todetaan päätäi, on toisenkin samanaikainen hoito viisasta. Saivareiden poistoon käytetään tiheäpiikkistä täikampaa. Kampausta jatketaan hoidon jälkeen joka tai joka toinen päivä kahden viikon ajan. Kampa pestään käytön jälkeen kuumalla vedellä. Myös föönauksen on sanottu poistavan saivareita. Hatut ja vuodevaatteet pestään 60-asteisessa vedessä pyykinpesuaineella. Pesua kestämättömät vaatteet ja esineet suljetaan muovipussiin 2–3 vuorokaudeksi. Täit kuolevat sinä aikana. Myös pakastaminen yön yli tappaa täit. Lasten päätäitartunta on hyvä ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun sekä kavereiden vanhemmille. Pipot ja kaulaliinat pidetään oman takin hihassa.

Lääkäriin hakeudutaan, jos itsehoito on toteutettu huolella eikä se ole auttanut. Tyhjiä, valkeita munankuoria voi jäädä paikalleen hiuksiin joskus kuukausiksi, eivätkä ne ole merkki hoidon epäonnistumisesta. Lääkärin keinoja on muun muassa suun kautta annosteltava ivermektiini.