Niin hyttyset, hirvikärpäset, paarmat, mehiläiset, ampiaiset kuin kimalaisetkin voivat kiusata kesänviettäjiä, samoin punkit ja kyyt.

Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti lentävien hyönteisten puremiin ja pistoihin. Useimpien hyönteisten puremista ja pistoista ilmestyy paikallinen punoitus ja turvotus, koska niiden erittämä myrkky tai sylki sisältävät ihoa ärsyttäviä aineita. Pistosta tai puremasta syntynyt myrkkyreaktio kestää yleensä tunteja tai päiviä. Hyönteisten myrkyt tai niiden syljen entsyymit saattavat joskus herkistää allergioille. Allerginen reaktio onkin voimakkaampi ja kestää useinkin kauemmin kuin myrkkyreaktio. Suomessa allergiaa aiheuttavat lentävät hyönteiset ovat hyttysiä, kärpäsiä ja pistiäisiä.

Suomessa hyttyset ovat yleisimpiä allergiaa aiheuttavia lentäviä hyönteisiä. Ne eivät useinkaan aiheuta pistäessään myrkkyreaktioita. Allergiaoireita tulee kuitenkin noin 90 %:lle ihmisistä. Noin 10 % ihmisistä ovat todellisia hyttysallergikkoja, jotka kärsivät pistosreaktioista.

Hyttysallergia oireilee kahdella tavalla. Piston jälkeen pistoskohtaan nousee nokkospaukama, joka laimenee useimmiten noin muutamassa tunnissa. Reaktio kuitenkin vaikuttaa voimistuvan vuorokauden kuluessa ja saattaa kestää päiviä, jopa 1-2 viikkoa. Paukamat voivat muodostua myös rakkuloiksi iholle. Ihoreaktiot ovat voimakkaimmillaan alkukesällä hyttyskauden alkaessa. Ne heikkenevät kesän edetessä sietokyvyn eli toleranssin kasvaessa. Herkkyys palaa uudelleen talven jälkeen seuraavana vuonna.

Pistosreaktioita voi hoitaa itse apteekista saatavilla miedoilla hydrokortisonivoiteilla tai antihistamiinia sisältävällä puikolla. Antihistamiini suun kautta otettuna auttaa tehokkaasti nokkosihottumareaktioon ennen pistosta. Myös hyttyskarkotteet tehoavat hyvin hyttysiin ennaltaehkäisevästi.

Mäkärät ja polttiaiset aiheuttavat kaikille myrkkyreaktioita. Mäkärän puremasta syntyy iholle pieni verenpurkauma ja sen ympärille punainen, lievästi turvonnut alue. Polttiaisen puremakohtaa polttelee voimakkaasti ja siitä syntyy noin 1-3 mm kokoinen punoittava jälki. Polttiaisen puremasta ei aiheudu allergisia reaktioita. Mäkärän ja polttiaisen puremajälkiä voi esiintyä myös vaatteiden peittämillä alueilla, koska ne menevät useimmiten vaatteiden alle. Mäkäröitä on useimmiten kevätkesällä, polttiaisia enemmän loppukesällä. Ne eivät aiheuta bakteeri- ja virusinfektioita. Hyttyskarkotteet eivät tehoa niihin.

Paarmat voivat pistäessään aiheuttaa nokkosihottuman tapaisia ihoreaktioita. Reaktiona voi olla myös paikallista, koko raajan alueelle leviävää turvotusta. Paarman aiheuttamia allergiareaktioita voidaan hoitaa antihistamiineilla ja tarvittaessa kortisonitableteilla. Kaikkein herkimmille voidaan antaa adrenaliinipistos vastaanotolla. Hyttyskarkotteista ei ole apua paarmoja vastaan.

Ampiaiset ja mehiläiset aiheuttavat pistoillaan punoituksen ja turvotuksen. Oireet ovat myrkkyreaktiosta. Myös allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Ampiais- ja mehiläisallergiassa ilmenee turvotusta ja nokkospaukamia pistokohdassa ja sen ympärillä. Voimakkaammassa reaktiossa paukamia ja turvotusta voi nousta laajoille alueelle, kauas pistokohdasta. Joskus voi syntyä anafylaktinen reaktio, joka voi olla hengenvaarallinen. Seuraavien pistojen aiheuttamat reaktiot ovat useinkin arvaamattomia. Allergisen reaktion ilmetessä antihistamiinista ja kortisonitableteista (esim. kyypakkauksen tabletit) on apua reaktion hoidossa. Pistoskohtaan asetetaan kylmä kääre. Pistokohta laitetaan lepotilaan, jottei pistoksen tuoma myrkky leviäisi laajemmalle alueelle. Ihoon jäänyt hyönteisen piikki poistetaan ihosta, jotta myrkky ei ehdi siirtyä syvemmälle ihoon. Vaikeammat pistosreaktiot voivat vaatia lääkärin hoitoa. Ihoreaktiota kannattaa siis seurata pistostapahtuman ja mahdollisen itsehoidon jälkeen.

 

Punkista borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta

Punkkia eli puutiaista pidetään Suomen vaarallisimpana eläimenä sen levittämän Borrelia-bakteerin vuoksi. Se aiheuttaa Lymen borrelioosi –tautia. Punkit levittävät myös harvinaisempaa TBE-virusta, joka aiheuttaa puutiaisaivokuumetta. Taudit menevät kansankielessä helposti sekaisin, mutta ne on syytä erottaa toisistaan. Bakteerin aiheuttamaan borrelioosiin tehoaa antibioottihoito, mutta viruksen aiheuttamaan puutiaisaivokuumeseen ei ole syynmukaista hoitoa. Sitä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti rokotteella.

Borrelioosi alkaa tavallisesti ihoinfektiona, ja useimmilla oireet jäävätkin siihen. Tartunnasta parin päivän tai viikon kuluessa punkin purema-alueelle leviää punoitus, joka voi levitä laajemmallekin alueelle viikkojen kuluessa. Jos punoittava alue on vähintään 5 cm läpimitaltaan, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Borreliainfektio voi hoitamattomana aiheuttaa vaikeita ja pitkäaikaisia niveloireita ja/tai neurologisia oireita.

Puutiaisaivokuume on kaksivaiheinen sairaus, joka alkaa kuumeella noin viikon kuluttua tartunnasta. Tämän jälkeen, noin 2-3 viikon kuluessa kehittyy varsinaiset puutiaisaivokuumeen oireet: korkea kuume, niskajäykkyys ja päänsärky. Osa tartunnan saaneista voi saada vielä vakavampia aivo- ja hermosto-oireita. Näistä osalle voi jäädä pitkäaikaisia hermostovaivoja. Mitä vanhempana tartunnan saa, sitä vakavammin useimmiten sairastuu. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta sen saanut otetaan yleensä sairaalaan seurantaan, koska potilas voi saada vakavia kouristuskohtauksia ja jälkikomplikaatioita. Kerran puutiaisaivokuumeen sairastanut ei voi saada tautia uudelleen. Puutiaisaivokuumeeseen on rokote, joka suojaa tartunnoilta ja virukselta.

 

Kyyn purema vaatii aina lääkärinhoitoa

Suomen ainoa luonnonvarainen, myrkyllinen käärme on kyy. Kohtaamistilanteissa kyy useimmiten pakenee ihmistä, mutta yllätettynä ja uhattuna kyy voi purra. Kyyn purema ilmenee tavallisesti kahtena pistosreikänä, jotka ovat toisistaan 3-4 mm etäisyydellä. Puremakohta voi olla muunkin näköinen. Kyyn myrkky aiheuttaa purema-alueella aluksi kudostuhoa ja turvotusta, sekä myöhemmin yleisoireita, kuten oksennuksia, ripulia, päänsärkyä ja jopa tajunnanhäiriöitä. Kyyn purema saattaa aiheuttaa nopeasti vakavampiakin oireita, kuten kurkunpään turvotusta ja hengenahdistusta. Silloin on kyseessä allerginen reaktio. Myöhemmin oireina voi esiintyä raajojen tuntohäiriöitä, paikallisia rakkuloita tai 1-2 kuukautta kestäviä värin muutoksia ihossa.

Kyyn pureman uhri toimitetaan aina lääkärin hoitoon. Ensiapuna tapahtumapaikalla uhria kannattaa rauhoitella ja siirtää hänet pois puremapaikalta. Purema-aluetta ei tule kosketella tai käsitellä millään tavoin. Lievästi puristavasta siteestä voi tosin olla apua ja se voi estää myrkyn leviämisen imusuonistossa. Sidettä voidaan käyttää, jos matka lääkäriin on pitkä. Jos purema on raajassa, se kannattaa lastoittaa, mikäli mahdollista. Raaja tulee asettaa kohoasentoon. Tulehduskipulääkettä ei saa antaa uhrille. Lääkäri arvioi ja antaa aina tarpeenmukaisen hoidon ja lääkityksen kyyn puremaan. Kyyn pureman varalta jäykkäkouristusrokotuksen tulisi olla aina voimassa.