Normaali verenpaine on alle 130/85 mmHg, ja ihanteellinen alle 120/80 mmHg. Tyydyttävällä tasolla verenpaine on 130-139/85-89, ja koholla kun se on 140/90 tai enemmän. Isompi luku on systolinen eli yläpaine, ja se ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistumisen aikana. Alapaine eli diastolinen paine ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana. Nuorilla kohonnut verenpaine näkyy yleensä ensimmäiseksi alapaineen nousuna, vanhemmilla yläpaineen nousuna. Kun verenpaine on pysyvästi koholla, puhutaan verenpainetaudista. Sitä sairastaa Suomessa noin 8 % väestöstä. Vain joka viidennen verenpaine on ihanteellisella tasolla.

Perintötekijät altistaa – elintavat voi pelastaa

Riski verenpainetautiin kasvaa keski-iässä, ja sitä säätelevät perintötekijät ja elintavat. Yleisempi, primaari eli idiopaattinen verenpainetauti liittyy yleensä elintapoihin, esimerkiksi tupakointiin tai ylipainoon. Sekundaarinen verenpainetauti (5-10 % tapauksista) johtuu yleisimmin jostakin muusta sairaudesta joka aiheuttaa verenpaineen nousun. Sekundaarinen verenpainetauti voi olla parannettavissa. Verenpaine ei useimmiten oireile millään tavoin, vaan voi olla hyvinkin korkea ilman oireita. Oireettomuuden vuoksi verenpaine voi nousta täysin huomaamatta. Joskus reilusti koholla oleva verenpaine voi oireilla hengenahdistuksena, päänsärkynä, huimauksena tai rytmihäiriöinä.

Koholla oleva verenpaine vahingoittaa verisuonivaltimoita kovettamalla niitä, ja altistaa aivohalvaukselle ja sydäninfarktille. Myös sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa voi ilmetä kohonneen verenpaineen seurauksena. Verenpaineen hyvällä hoidolla voidaan pienentää näiden riskiä.

Itsehoito korkean verenpaineen hoidossa

Itsehoito on tärkeää verenpaineen hoidossa. Useimmiten verenpaine liittyy elämäntapoihin, joten hoitoonkin liittyy oleellisesti niihin vaikuttaminen. Lievässä tapauksessa voi riittää pelkkä itsehoito. Liikunta, tarvittaessa painon pudottaminen, tupakoinnin lopettaminen, suolankäytön vähentäminen ja mineraalisuolaan vaihtaminen, lakritsin välttäminen, kaliumin ja magnesiumin saannin lisääminen, runsaan alkoholinkäytön vähentäminen ja ravintokuidun lisääminen ovat hyviä itsehoitokeinoja. Ennaltaehkäisyyn toimivat samat keinot kuin itsehoidossakin. Verenpaine voi joskus olla korkea terveellisesti elävälläkin, ja silloin syy löytyy geeneistä jollei mitään selittävää sairautta ole.

Jos elintapahoito ei tehoa, joudutaan turvautumaan lääkkeisiin

Verenpainetta voidaan hoitaa lääkityksellä. Lääkehoitoa suositellaan, jos verenpaine on elintapahoidosta huolimatta koholla eli vastaanotolla mitattuna vähintään 140/90 mmHg tai kotona mitattuna vähintään 135/85 mmHg. Jos potilaalla on diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti, aloitetaan lääkitys herkemmin. Verenpaineen hoitoon sopivat diureetit, beetasalpaajat, ACE-estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat. Lääkkeen valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut mahdolliset sairaudet. Usein tarvitaan kahta tai kolmea päällekkäistä lääkettä, ja kahden lääkkeen pienillä annoksilla voidaankin saada parempi teho pienemmillä sivuvaikutuksilla kuin yhden lääkkeen suuremmalla annoksella. Myös kahden eri lääkeaineen yhdistelmävalmisteita on olemassa. Verenpainelääkkeet eivät toimi parantavana hoitona, vaan niiden tarkoitus on estää verenpaineesta johtuvat sairaudet. Verenpaineen lääkehoidon tavoitearvot ovat alle 140/90, diabeetikoilla hiukan matalammat.

Verenpainetautia sairastavan tulisi olla lääkärin seurannassa. Jos verenpaine on tavoitearvoissa, seurantakäynti 6-12 kuukauden välein riittää. Kun lääkitys on aloitettu tai sitä on muutettu, on seurantakäynti 1-2 kuukauden kuluttua suositeltava. Seuranta toteutetaan kuitenkin yksilöllisesti.