Kilpirauhanen on kaulalla sijaitseva rauhanen. Se erittää hormoneja jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kehon lämmönsäätelyä ja yleistä vireystilaa. Aivolisäke ja hypotalamus säätelevät kilpirauhashormonien eritystä. Kun kilpirauhashormonien tuotto on oikealla tasolla, toimii aineenvaihduntakin normaalisti. Hormoneja voi kuitenkin erittyä liikaa tai liian vähän. Kun eritys on liian vähäistä, on kyseessä kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi.

Vajaatoiminnan oireet

Oireita on useita erilaisia, mutta niistä tavallisimpia ovat väsymys, painon nousu, palelu, ummetus, ihon kuivuus ja hidastunut syke. Usein ilmenee turvotusta silmissä, kasvoissa, käsissä ja jaloissa. Myös masennusta ja muistihäiriöitä voi esiintyä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan syyt

Yleisimmin vajaatoiminta johtuu kilpirauhasesta (primaarinen hypotyreoosi). Se voi johtua myös aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta (sentraalinen hypotyreoosi).

Tavallisin syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistö hyökkää omien kudostensa kimppuun tuhoten kilpirauhaskudosta. Myös kilpirauhasen liikatoimintaan käytetyn radiojodihoidon, ja kasvaimen vuoksi tehdyn kilpirauhasen leikkauksen jälkeen aiheutuu vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla synnynnäistäkin, jolloin vastasyntyneen kilpirauhanen joko puuttuu tai on huomattavan alikehittynyt. Aivolisäkeperäisessä vajaatoiminnassa aivolisäkkeen kilpirauhasta stimuloivan hormonin tuotto on liian vähäistä.

Kilpirauhasen subakuutti tulehdus ja synnytyksenjälkeinen tulehdus voivat aiheuttaa tilapäisen, ohimenevän kilpirauhasen vajaatoiminnan. Näissä tilanteissa suurimmalla osalla kilpirauhasarvot palaavat normaaliksi ilman lääkitystä. Myös jotkut muihin sairauksiin käytetyt lääkkeet voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa tai laukaista kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen ja siten aiheuttaa vajaatoimintaa. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. amiodaroni ja litium sekä alfainterferonihoito.

Vajaatoiminnan toteaminen

Kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo todeta laboratoriokokeella. Herkimmin vajaatoiminta näkyy TSH:ssa (tyreoideaa eli kilpirauhasta stimuloiva hormoni), jonka arvo nousee vajaatoiminnan seurauksena. Veren tyroksiinihormonin (T4V) pitoisuus sen sijaan laskee. Jos potilaan arvot ovat normaalit mutta lähellä rajaa ja vajaatoiminnan oireita selkeästi on, voidaan diagnoosiin päästä hoitokokeilulla. Tällöin aloitetaan tyroksiinilääkitys. Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan sikiöltä otettavasta napaverestä, ja hoito voidaan aloittaa jo ennen kuin oireita ehtii ilmaantua.

Piilevästä vajaatoiminnasta, ns. kakkostyypin vajaatoiminnasta tai Wilsonin oireyhtymästä, on levinnyt viime aikoina tietoa. Kyseessä on tilanne jossa laboratoriokokeissa normaalit arvot saava yksilö sairastaisi vajaatoimintaa. Tilan olemassaoloa ei ole varmistettu lääketieteellisin tutkimuksin, eikä kilpirauhaslääkityksellä tule koskaan hoitaa henkilöä jolla vajaatoimintaa ei ole.

Vajaatoiminnan hoito

Hoitona on aina tyroksiinihormoni, ja hoito on elinikäinen. Suurin osa potilaista paranee oireettomiksi tavanomaisilla tyroksiiniannoksilla, mutta joillakin annosta on tarpeen nostaa viimeistenkin oireiden kuriin saamiseksi. Annosta muutettaessa on tärkeää seurata TSH- ja T4V-arvoja. Oikean annostuksen löydyttyä voidaan yleensä jatkaa sillä, lukuun ottamatta raskautta jonka aikana annostusta on nostettava. Joskus tarvitaan tavallisen tyroksiinin lisäksi erityisluvan alaista T3-muotoista tyroksiinia. Tällöin on hyvä konsultoida kilpirauhaseen erikoistunutta lääkäriä.

Huomioitavaa kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä

Kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä veren kolesterolipitoisuuden nousua, joten kolesteroli on hyvä mitata diagnoosin jälkeen. Diabeetikoilla kilpirauhasen vajaatoiminta voi heikentää hoitotasapainoa. Vajaatoimintaan saattaa myös liittyä lihasjäykkyyttä ja jopa vaurioita lihaskudoksessa. Vajaatoiminnan yhteydessä voi ilmetä erilaisia kilpirauhassairauksia kuten struumaa, sekä keliakiaa, diabetesta, B12-vitamiinin puutosta ja lisämunuaisten tai munasarjojen toimintahäiriötä.