Fibromyalgia on krooninen kipu-uupumusoireyhtymä, johon liittyy kipuja eri puolilla kehoa lihaksissa, jänteissä ja nivelissä sekä väsymistä ja muita oireita. Arviolta 2-4 % väestöstä sairastaa fibromyalgiaa, ja ylivoimainen enemmistö sairastuneista on naisia. Yleisimmin sairaus todetaan keski-iässä. Sairauden syytä ei tunneta, mutta fibromyalgiaan liittyvä poikkeava kivun kokeminen johtuu todennäköisesti keskushermoston häiriöstä. Altistaviksi tekijöiksi tiedetään krooniset kiputilat, heikko unenlaatu, ylipaino, vähäinen liikunta ja stressi. Fibromyalgiaa voidaan pitää eräänlaisena stressireaktiona, ja sitä sairastavilla onkin todettu samanlaisia hormonierityksen muutoksia kuin pitkäaikaisesta stressistä kärsivillä.   

Oireet ja diagnoosi

Oireet alkavat yleensä melko äkillisesti jonkin laukaisevan tekijän seurauksena. Laukaiseva tekijä voi olla esimerkiksi sairaus, onnettomuus tai stressaava elämäntilanne. Fibromyalgiaan liittyy laaja-alainen, jatkuva kipu, jota pahentaa mm. kylmä ja vetoinen ympäristö. Kivun sijainti voi vaihdella selittämättömästi. Kipu on yleensä kolottavaa, ja painoarkuutta esiintyy. Koko päivän kestävä uupumus ja katkonaiset yöunet ovat tavallisia. Syvän unen puuttuessa kudoksia vahvistavaa kasvuhormonia ei pääse erittymään, ja fibromyalgiaa sairastavilla onkin havaittu kasvuhormonin heikentynyttä eritystä. Muita mahdollisia oireita on turvotuksen ja puutumisen tunne, päänsärky, vatsaoireet, sydänoireet ja masentuneisuus.

Fibromyalgia diagnosoidaan potilaalta saatavan kipuun liittyvän tiedon ja kehosta löytyvien kipupisteiden perusteella. Fibromyalgiassa kipua esiintyy kehon kaikilla anatomisilla neljänneksillä ja niska-, rinta-, ja lannerangassa.

Fibromyalgian hoito

Parantavaa hoitoa fibromyalgiaan ei ole. Itsehoidolla on sairauden hoidossa tärkeä rooli. Oireita on mahdollista vähentää liikunnan, laihduttamisen ja unen parantamisen avulla. Liikunnan on todettu vähentävän oireita selvästi, ja vaikutusta on niin kestävyysliikunnalla kuin lihaskuntoharjoittelullakin. Liikunta aloitetaan vähitellen, muutama minuutti kerrallaan vähintään kahdesti viikossa ja kestoa lisätään tavoitteena puolen tunnin kesto. Liikkuessa saa hikoilla ja hengästyä, mutta voimakasta rasitusta vältetään. Sopivia lajeja ovat esimerkiksi kävely, sauvakävely, vesiliikunta, hiihto ja kevyt kuntosaliharjoittelu.

Ylipainoisilla fibromyalgiaa sairastavilla laihduttaminen vähentää oireita. Unen laatua parannetaan kiinnittämällä huomiota unihygieniaan, eli esimerkiksi välttämällä kahvia ja alkoholia ja järjestämällä häiriötön, lämpötilaltaan sopiva ja pimennetty nukkumatila.

Itsehoidon ohella voidaan tarvittaessa käyttää lääkehoitoa. Sen rooli hoidossa on kuitenkin vähäinen. Masennuslääkkeisiin kuuluvalla amitriptyliinillä on todettu olevan vaikutusta fibromyalgian oireisiin. Tulehduskipulääkkeet tai lihasrelaksantit eivät tehoa, mutta jotkut saavat apua parasetamolista. Vaikeissa tapauksissa voidaan kokeilla neuropaattisen kivun hoitoon kehitettyjä lääkkeitä, kuten pregabaliinia tai gapapentiiniä. Unihäiriön hoitoon voidaan käyttää lyhytvaikutteisia nukahtamislääkkeitä, mutta kivun hoidossa niistä ei ole apua. Ennaltaehkäisy on pitkälti itsehoidon kaltaista; harrastetaan liikuntaa, kiinnitetään huomiota painonhallintaan ja parannetaan yöunta.

Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, useimpien potilaiden oireet alkavat helpottaa muutaman vuoden kuluessa. Oireet ovat harmillisia, mutta sinänsä vaarattomia. Tämän tietäminen ja tiedonsaanti sairauteen liittyen voi auttaa potilasta. Monet joutuvat kuitenkin jäämään eläkkeelle joko muiden samanaikaisten sairauksien tai fibromyalgian aiheuttamien psyykkisten oireiden vuoksi. Pelkkä fibromyalgia ei Suomessa riitä työkyvyttömyyseläkkeen perusteeksi.