Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, joka aiheutuu erilaisista synnynnäisistä ja hankituista tekijöistä. Epilepsiassa esiintyy usein kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita.

Jokainen ihminen voi periaatteessa saada epileptisen kohtauksen, mutta kynnys kohtauksen syntyyn vaihtelee suuresti eri henkilöillä. Arviolta 8–10 % ihmisistä saa elämänsä aikana ainakin yhden epileptisen kohtauksen, mutta puolet heistä ei koskaan saa varsinaista epilepsiadiagnoosia. Epilepsiaa sairastaa vajaa prosentti suomalaisista. Sairaus on puolitoista kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla. Epilepsia voi puhjeta jo lapsena.

Epilepsiakohtaus johtuu aivojen hermosolujen liiallisesta purkaustoiminnasta. Se ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostakin aivoihin vaikuttavasta sairaudesta tai häiriöstä. Epilepsiaan johtavan aivotoiminnan häiriön voivat aiheuttaa monet tunnetut tekijät, mutta useimmissa tapauksissa syytä ei tiedetä. Joidenkin epilepsiatyyppien syyksi on löytynyt geenivirheitä, mutta ne osoittavat vain pienen osan epilepsioista. Suomessa yleisimmät epilepsian syyt ovat kallovamman aiheuttama aivovaurio, synnytyksen aikainen aivovaurio, aivoverenkiertohäiriön jälkitila, keskushermostotulehduksen jälkeinen tila, aivokasvain tai muut aivosairaudet.

Epilepsia voi ilmetä hyvin monella tavalla. Paikallisalkuisessa epilepsiassa voi esiintyä ennakkotuntemuksia, kuten näkö-, maku-, haju- tai kuuloharhoja. Näiden jälkeen toiminta pysähtyy ja tajunta hämärtyy, potilas ei pysty reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin eikä muista tapahtumaa jälkeenpäin. Näihin kohtauksiin voi liittyä nykinöitä raajoissa, tuijottelua, toiminnan pysähtymistä, epämielekästä automaattista toimintaa tai poikkeavaa käytöstä. Kohtausoire voi kehittyä myös yleistyneeksi kouristuskohtaukseksi. Oireilu saattaa välillä olla vaikea tulkita epilepsiasta johtuvaksi. Kohtaukset ovat tavallisesti joidenkin minuuttien mittaisia.

Yleistyneessä epilepsiassa potilas menettää tajuntansa ilman ennakkovaroitusta ja silloin esiintyy myös voimakkaita vartalon ja raajojen kouristuksia. Potilas puree usein kieleensä ja voi virtsata tai ulostaa alleen. Kohtaus on yleensä ohi muutamassa minuutissa, mutta sen jälkeen tavallisesti esiintyy sekavuutta ja jälkiväsymystä, jotka voivat kestää jopa tunteja. Osalla potilaista yleistyneet kohtaukset ilmenevät poissaolokohtauksina, joihin liittyy lyhytaikainen tajunnanmenetys (“filmi poikki”) mutta ei kouristuksia.

 

Kun epilepsiapotilas tai ensimmäistä kertaa kouristava henkilö saa yleistyneen kouristuskohtauksen, toimitaan seuraavasti:

  • Huolehditaan, että henkilö ei kolhi itseään esineisiin.
  • Suuhun ei saa laittaa mitään (esimerkiksi estämään kieleen puremista).
  • Henkilö käännetään kylkiasentoon, kun kouristelu on päättynyt.
  • Jos kouristelu kestää yli 5 minuuttia tai se uusiutuu, soitetaan hätänumeroon (112).
  • Kun epilepsiapotilaan kouristuskohtaus menee ohitse, varmistetaan ennen paikalta poistumista, että henkilö on täysin tajuissaan.
  • Normaalisti kotioloissa annettavaa kohtauslääkitystä ei tarvita, koska kohtaukset ovat itsestään rajoittuvia.

 

Epilepsiaa hoidetaan lääkkeillä, joiden tarkoitus on estää kouristuskohtausten uusiutuminen. Useinkaan yhden kohtauksen jälkeen lääkitystä ei vielä aloiteta, koska yli puolella ihmisistä kohtaus ei uusiudu. Lääkitys on perusteltu vasta, jos vuodessa esiintyy vähintään kaksi kohtauksia. Lääkitys aloitetaan kuitenkin heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen, jos aivojen rakenteessa on kohtauksille altistavia poikkeavia alueita, kuten arpia vammojen, leikkausten tai aivoverenkiertohäiriön vuoksi. 70 prosentilla epilepsiaa sairastavista kohtaukset pysyvät lääkityksellä poissa kokonaan tai niitä on vain harvoin.

Epilepsialääkkeitä on lukuisia eri mekanismein vaikuttavia ja lääkitys valitaan yksilöllisesti. Useat lääkkeet täytyy aloittaa nostamalla annosta hitaasti tavoitetasolle sivuvaikutusten välttämiseksi. Jos yksi lääke ei riitä pitämään kohtauksia poissa, voidaan käyttää yhtä aikaa lääkkeitä, joilla on erilainen vaikutusmekanismi. Noin 30 % potilaista joutuu käyttämään useampaa kuin yhtä lääkettä. Normaalisti yli kolmea eri epilepsialääkettä ei pitäisi käyttää yhtä aikaa, vaan tällaisissa tilanteissa on harkittava muita hoitovaihtoehtoja. Lääkkeiden annostelu on tarkkaa ja sitä säädellään osin laboratoriossa tutkittujen lääkkeiden veripitoisuuksien perusteella. Nykyään voimistuvana periaatteena on kuitenkin pääasiassa kuunnella potilasta ja hänen vointiaan eikä hoitaa laboratoriokoetuloksia.

Tehokkaan lääkityksen aikana epilepsia ei yleensä estä työntekoa, eivätkä epilepsialääkkeet heikennä työtehoa. Vielä nykyäänkin torjuvat asenteet työelämässä rajoittavat epilepsiaa sairastavan työmenestystä usein enemmän kuin itse sairaus.

Epilepsia saattaa aiheuttaa joitakin rajoituksia ammatinvalinnassa. Yksikin kouristuskohtaus estää 10 vuodeksi raskaiden ajoneuvojen tai taksin kuljettamisen. Ajoluvan voi saada takaisin, jos henkilö on ollut 10 vuotta kohtauksettomana ilman lääkkeitä. Mikäli lääkitykseen mennään, kielto on pysyvä. AB-ajokortti on mahdollinen, jos edellisestä kohtauksesta on kulunut vähintään vuosi. Siihen tarvitaan neurologin lausunto. On myös muita riskialttiita aloja, joilla työskentelyyn on rajoituksia epilepsian vuoksi. Tällaisia ovat mm. rakennustyöt, joissa pitää kiipeillä telineillä, ja työt, joissa ollaan leikkaavien terien läheisyydessä. Myös keittiöammatit voivat olla vaarallisia mm. kiehuvien vesikattiloiden vuoksi.

Yksittäinen henkilö voi ehkäistä epilepsian syntyä välttämällä kallovammoja, esimerkiksi käyttämällä pyöräilykypärää. Koska aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat joskus myös epilepsiaa, niidenkin ehkäisy vähentää epilepsian riskiä.

Runsas alkoholin käyttö altistaa kaikkia ihmisiä kouristuskohtauksille, joten maltillinen alkoholin käyttö vähentää kohtausten riskiä. Myös aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset syyt altistavat kohtauksille. Tällaisia syitä ovat mm. hyvin matala verensokeri esimerkiksi diabeetikoilla, neste-suolatasapainon häiriötilat ja kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Näiden tilojen ehkäisy ja hoito estävät myös epileptisiä kohtauksia. Suurin osa epilepsioista johtuu kuitenkin syistä, joihin ei itse pysty vaikuttamaan.

Epilepsiaa sairastavat voivat elämäntapavalinnoilla osittain välttää kohtausten syntyä. Säännöllisen ruokailu- ja unirytmin sekä liikunnan tiedetään estävän kohtausten syntyä. Alkoholin kohtuukäytölle ei ole estettä, mutta runsas juominen altistaa kohtauksille sekä alkoholin vaikutusten että tilanteeseen usein liittyvän epilepsialääkkeiden oton unohtamisen vuoksi.