Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ja monilla niistä on yhteisvaikutuksia toisten lääkeaineiden kanssa. Näin on myös niiden lääkkeiden kohdalla, joita saa ilman reseptiä. Luontaistuotteetkin voivat joskus joko voimistaa tai heikentää käytetyn lääkkeen tehoa. Hoitavalle lääkärille tulisikin aina kertoa käytössä olevista lääkkeistä ja luontaistuotteista. Reseptivapaita lääkkeitä ostettaessa kannattaa hyödyntää apteekkihenkilökunnan asiantuntemusta valmisteen valinnassa. Joskus itsehoitolääkkeillä hoidetaan sairautta joka vaatisi lääkärikäynnin, ja usein valmiste valitaan väärin. Kun valmiste on tarkoitukseen ja käyttäjälleen sopiva ja sen ohjeita noudatetaan, on reseptivapaiden lääkkeiden käyttö turvallista. Ne on kuitenkin tarkoitettu vain tilapäiseen, lyhytaikaiseen käyttöön ja vaivan pitkittyessä tulisi kääntyä lääkärin puoleen. (lisää…)

Ennen ulkomaanmatkaa tulisi olla hyvissä ajoin, noin kuukautta tai paria ennen matkaa yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen rokotusten tiimoilta. Rokotuksia on olemassa useisiin eri tartuntatauteihin, mutta rokottamisen tarvetta määrittävät kohdealue ja matkan tarkoitus. Päätös rokotuksista kannattaa aina tehdä terveysalan ammattilaisen ajankohtaisen suosituksen perusteella. (lisää…)

Diabetes on krooninen sairaus, joka aiheuttaa sokeriaineenvaihdunnan häiriintymisen, mutta siihen liittyy myös monia liitännäissairauksia. Diabetekseen liittyen potilaan jaloissa voi olla heikentynyt verenkierto, kudosten jäykistymistä, alttius infektioille ja ääreishermojen vaurio eli neuropatia, johon liittyy alentunut kosketustunto. Nämä voivat johtaa erilaisiin ongelmiin jaloissa. Yleisimpiä ongelmia ovat krooniset haavaumat. Pahimmillaan diabeetikon jalkaongelmat voivat vaatia amputaatiohoitoa. Yli puolet diabeetikoille tehtävistä alaraaja-amputaatioista olisi kuitenkin ehkäistävissä. (lisää…)

Rintasyöpä on yleisin syöpä naisilla, ja siihen sairastuu Suomessa vuosittain noin 5000 naista. Miehilläkin rintasyöpää esiintyy, mutta se on harvinaista. Väestön ikääntyessä rintasyöpä on yleistynyt. Rintasyövän riskitekijät liittyvät hormonaalisiin tekijöihin. Sairastumisriskiä lisäävät varhain alkaneet kuukautiset ja myöhään alkaneet vaihdevuodet sekä pitkään jatkuneet hormonihoidot. Synnytysten vähäisyys tai myöhäinen ensisynnytysikä, vaihdevuosi-iän jälkeinen ylipaino, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö ovat myös riskitekijöitä. Osassa rintasyövistä taustalla on perinnöllinen alttius. Perinnölliseen rintasyöpään viittaavat sairastuminen nuorella iällä, munasarjasyöpä tai usealla lähisukulaisella todettu rintasyöpä. Rintasyöpäriskiä pienentävät imetys, varhainen ensisynnytys, suuri täysiaikaisten raskauksien määrä, normaali paino ja liikunta. (lisää…)

Dementia on oireyhtymä, joka voi olla ohimenevä, etenevä tai pysyvä riippuen siitä mitä oireiden taustalla on. Useimmiten se on etenevä. Dementiassa älylliset toiminnot kuten esimerkiksi muisti, sekä käytännön taidot heikkenevät. Oireisiin voi kuulua kielellisiä vaikeuksia, kätevyyden heikkenemistä, tunnistamisen vaikeuksia ja monimutkaisten älyllisten toimintojen heikkenemistä. Dementiaa aiheuttavat muistisairaudet ovat niin yleisiä, että niitä voidaan pitää kansantauteina. (lisää…)

Astma on tulehduksellinen keuhkoputkien sairaus, jossa allergeenit tai mikrobit aiheuttavat tulehduksellisen reaktion limakalvolla. Pitkään kestänyt tulehdus aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista. Vaikeassa tapauksessa keuhkoputkiin voi kehittyä pysyviä muutoksia, johtaen keuhkojen pysyvään toiminnan heikkenemiseen. Pääsääntöisesti hengitettävin lääkkein tapahtuva hoito tähtääkin tulehduksen pitämiseen aisoissa, jolloin rakenteellisilta muutoksilta vältytään ja oireet pysyvät hallinnassa. Astmataipumus ei parane, mutta lapsuusiän astma saattaa iän myötä helpottua niin, ettei lääkitykselle ole enää tarvetta. Hoitotasapainossa olevan astman kanssa pystyy elämään täysin tavallista elämää ja jopa urheilemaan. (lisää…)

D-vitamiini on hormonin esiaste, jota muodostuu iholla auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta ja jota saadaan myös ravinnosta. D-vitamiinia tarvitaan lapsen kasvuun ja motoriseen kehitykseen, ja yhdessä kalsiumin kanssa luuston kunnon ylläpitoon. D-vitamiinin puutos on yhdistetty useisiin eri sairauksiin, ja vitamiinilla on muitakin tärkeitä tehtäviä kuin luuston kunnon ylläpito. On arveltu, että D-vitamiini voisi osaltaan ehkäistä syöpää, sydänsairauksia, murtumia ja kaatumisia, autoimmuunisairauksia, influenssaa, tyypin 2 diabetesta ja masennusta, mutta näiden olettamusten tueksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Pimeään aikaan d-vitamiinia ei usein saada riittävästi

Pohjoisen pimeä talvi aiheuttaa D-vitamiinin puutoksen suurimmalle osalle väestöstä. Vaikea D-vitamiinin puutos aiheuttaa riisitautia lapsilla ja osteomalasiaa aikuisilla. Riisitautiin liittyy tulehdustaipumusta ja luuston ja raajojen vammoja. Osteomalasia tarkoittaa luuston pehmenemistä. Riisitautia ei nykyisin enää juuri esiinny. D-vitamiinin puutokselle altistaa liian vähäinen auringossa oleskelu ja liian vähäinen D-vitamiinin saanti ravinnosta sekä peittävä pukeutuminen ja tumma ihonväri. Lihavilla on muita todennäköisemmin matalat D-vitamiinitasot, ja he saattavat tarvita suuremman määrän vitamiinia saavuttaakseen saman D-vitamiinitason kuin normaalipainoiset. Puutosriskissä ovat myös rintaruokitut vauvat, jos äidillä on D-vitamiinin puutos eikä vitamiinivalmistetta ole käytössä. Ikääntyneet jotka oleskelevat paljon sisätiloissa, ovat hekin alttiita D-vitamiinin puutokselle.

Mistä d-vitamiinia saa?

D3-vitamiinia (kolekalsiferoli) muodostuu iholla auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta ja sitä voi saada myös ravinnosta. D2-vitamiinia (ergokalsiferoli) on kasviperäisissä ravintoaineissa, mutta melko vähän. D-vitamiini varastoituu maksan D3-vitamiinista valmistamana kalsidiolina. Sen pitoisuus veressä toimii D-vitamiinin riittävän saannin mittarina. Munuaisissa kalsidioli muuttuu kalsitrioliksi, aktiivimuotoiseksi D-vitamiiniksi. Vitamiinivalmisteet sisältävät D3- tai D2-vitamiinia.

D-vitamiinin saamiseksi auringosta tulisi auringossa oleskella lyhytkestoisesti mutta toistuvasti ilman suojakertoimia. Tärkeintä on välttää palamista, muutoin lyhyestä auringossa oleskelusta ei tiedetä olevan haittaa. Kesäaikana auringosta saadut D-vitamiinivarastot eivät riitä talviajaksi, jolloin ravinnon ja vitamiinivalmisteiden rooli korostuu.

Suomessa D-vitamiinia lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin. Elintarvikkeista vain kala sisältää merkittävässä määrin D-vitamiinia luonnostaan. Kasviperäisissä elintarvikkeissa D-vitamiinia ei juuri ole, lukuun ottamatta joitakin sieniä joissa sitä on vähän. Ruuasta D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi, joten vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan. D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin yläraja on aikuisella 100 mikrogrammaa. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, ja se varastoituu elimistöön. Sen liikasaanti aiheuttaa myrkytysoireita.

D-vitamiinin saantisuositukset eivät välttämättä ole riittäviä

D-vitamiinin saantisuositus lapsille ja aikuisille on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. Määrä ei todennäköisesti ole riittävä talviaikaan pohjoisessa, sillä kalsidiolin pitoisuus veressä laskee talvisin kyseisellä annoksella. Vanhusten ja hyvin vähän ulkona oleskelevien tulisi suositusten mukaan saada 20 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.

Jotta suositukset saavutettaisiin, suositellaan D-vitamiinilisää raskaana oleville ja imettäville sekä 2 viikon-2 vuoden ikäisille lapsille 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ja 2-18 -vuotiaille 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa ympärivuotisesti. Aikuisten tulisi käyttää 10 mikrogramman D-vitamiinilisää loka-maaliskuussa, mikäli ei syödä kalaa 2-3 kertaa viikossa ja käytetä vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvavalmisteita. Yli 75-vuotiaiden tulisi saada vitamiinilisänä 20 mikrogrammaa D-vitamiinia, jollei käytetä runsaasti kalaa ja vitaminoituja elintarvikkeita. Jos ikääntynyt saa D-vitamiinia runsaasti ruuasta, valmisteena tulisi ottaa 10 mikrogrammaa.­

Lähetä viesti lääkärille
X